Kunnan kokoa kuvataan ja arvotetaan tavallisesti asukasluvulla ja sen kehityksellä. Ne ovat selkeitä ja käyttökelpoisia mittareita mutta taloudesta ne kertovat yllättävän vähän. Sen jokainen kasvava kaupunki varmasti tietää.
Kuntien jaottelu eri kuntatyyppeihin ei sekään vielä kerro tarpeeksi. Kaksi samankokoista seutukaupunkia voivat olla paikallistalouksina täysin erilaisia. Toisessa toimii vahvoja teollisuusyrityksiä, joiden markkinat ovat eri puolilla maailmaa. Toinen toimii ympäröivän alueensa kaupallisena ja julkisten palvelujen keskuksena. Kolmas on vahvasti verkottunut läheiseen suurempaan työmarkkina-alueeseen.
Asukasluku ja kuntatyyppi voiva olla samat mutta talouden toimintalogiikka ei ole.
Kaupungin koko ja paikallistalouden koko ovat eri asioita
Seutukaupungin yritysten yhteenlaskettu taloudellinen toiminta voi olla huomattavan suuri myös suhteessa kaupungin väkilukuun.
Erityisesti teollisuus voi muuttaa kuvaa perusteellisesti. Muutama suuri yritys voi tuottaa merkittävän osan paikkakunnan liikevaihdosta, työllisyydestä ja investoinneista. Toisessa vastaavassa kaupungissa yritystoiminta voi jakautua huomattavasti tasaisemmin lukuisiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.
Kumpi rakenne on parempi?
Kysymykseen ei ole yksinkertaista vastausta. Suuri teollinen keskittymä voi olla valtava vahvuus, mutta samalla se voi synnyttää riippuvuutta muutamasta toimialasta tai yrityksestä. Monipuolinen yritysrakenne voi puolestaan kestää yksittäisiä häiriöitä paremmin, vaikka siinä ei olisi yhtä suurta taloudellista moottoria.
Siksi paikallistalouden ymmärtäminen edellyttää muutakin kuin yksittäisten tunnuslukujen tarkastelua. Edes kuntatalouden tarkastelu ei vielä kerro tarpeeksi, koska myös se on osa kokonaisuudesta.
Seutukaupunki vaikuttaa kuntarajojaan laajemmalle
Seutukaupungin merkitystä ei voi arvioida vain sen omien asukkaiden toimeentulon perusteella. Kaupunki voi tarjota työpaikkoja huomattavasti omaa väestöpohjaansa laajemmalle alueelle. Sinne voidaan tulla töihin ympäröivistä kunnista, ja samalla kaupungin omat asukkaat voivat käydä työssä muualla.
Myös kaupalliset palvelut, koulutus, terveyspalvelut ja muut toiminnot voivat palvella huomattavasti kaupungin omaa väestöä suurempaa aluetta. Tällöin hallinnollinen kuntaraja ja paikallistalouden todellinen vaikutusalue eivät ole sama asia.
Työssäkäynti kertoo tästä paljon, koska se näyttää, miten kunta liittyy ympäröivään alueeseen ja millainen sen toiminnallinen asema todellisuudessa on. Työllisyyspalveluiden siirtyminen melko suurille yhteistyöalueille on vähentänyt paikallisten rakenteiden tarkastelua.
Väestönkehitys ei yksin ratkaise elinvoimaa
Seutukaupunkeja arvioidaan usein väestönkehityksen kautta. Kasvava väestö tulkitaan helposti elinvoimaksi ja vähenevä väestö ongelmaksi. Näin syntyvällä pinnallisella mielikuvalla on vaaralliset vaikutukset eikä silloin huomata, että todellisuus on monimutkaisempi ja rikkaampi.
Väestöltään supistuvassakin kaupungissa voi toimia vahva, kasvava ja vientivetoinen yritystalous. Yritykset voivat investoida ja tarvita lisää työvoimaa samaan aikaan, kun kaupungin kokonaisväestö vähenee. Silloin keskeiseksi kysymykseksi saattaakin nousta aivan muu asia: mistä yritykset saavat tulevaisuudessa tarvitsemansa työntekijät?
Toisessa kaupungissa väestökehitys voi olla positiivisempaa, mutta yritystalouden kehitys on samaan aikaan työvoimatarpeeltaan vaimeampaa. Pelkkä väestökehitys ei siis vielä kerro paikallistalouden elinvoimasta.
Neljä taloutta muodostavat paikallistalouden kokonaisuuden
Kuntataloutta suurempi paikallistalous on kehittämäni REPO-ajattelun lähtökohta. REPO eli Rakenteiden elinvoimapotentiaali ei lähde oletuksesta, että kaikille seutukaupungeille (tai muillekaan kunnille) olisi olemassa samanlainen kasvun tai elinvoiman resepti. Ensin pitää ymmärtää seuraavat oman kunnan paikallistalouden rakenteet ja erityispiirteet. Oheinen kuva havainnollistaa rakennetta.
REPO-ajattelussa paikallistaloutta tarkastellaan neljän toisiinsa vaikuttavan kokonaisuuden kautta.
Yritystalous synnyttää tuotantoa, liikevaihtoa, työpaikkoja ja investointeja.
Työmarkkinat ja työssäkäynti yhdistävät yritykset ja ihmiset sekä kunnan ympäröivään alueeseen.
Kotitalouksien talous tuo mukaan tulot, ostovoiman ja asukkaiden taloudellisen aseman.
Kuntatalous on osa tätä kokonaisuutta ja samalla riippuvainen paikallistalouden pidemmän aikavälin kehityksestä.
Näiden väliset suhteet ovat jokaisessa kunnassa erilaisia ja niiden tunnistaminen on tärkeämpää kuin yksittäisten tunnuslukujen sijoitus kuntavertailussa.
Millainen on oman kaupungin talouden moottori?
Seutukaupungin strategian kannalta ratkaiseva kysymys ei ehkä olekaan, miten pärjäämme samankokoisten kaupunkien vertailussa.
Kiinnostavampi kysymys kuuluu: Mistä juuri meidän paikallistaloutemme moottori saa käyttövoimansa?
Onko vahvuutemme vientiteollisuus, monipuolinen pk-yrityskanta, alueellinen palvelukeskus, työmarkkina-asema, kotitalouksien ostovoima vai näiden erityinen yhdistelmä?
Entä missä toimintaketju ei toimi? Vahva yritystalous ei esimerkiksi automaattisesti tarkoita vahvaa väestökehitystä. Hyvä sijainti ei automaattisesti synnytä yritystoimintaa. Eikä tasapainoinen kuntatalous yksin kerro paikallistalouden tulevaisuuden kasvukyvystä.
Menestyäkseen kunta tarvitsee vahvistuvan kuntatalouden, joka syntyy menestyvän paikallistalouden tuloksena, ei päinvastoin.
Siksi perustavanlaatuinen kysymys kuuluu: Millainen paikallistalous meidän kuntamme oikeastaan on? Vasta tätä kautta pääsemme oikeisiin, tarvittaviin toimenpiteisiin. Repo-analyysi pystyy vainuamaan jokaisen kunnan paikallistalouden rakenteiden erityispiirteet.
Vastaa