Kuntien tämänhetkistä tilannetta ja keskustelua hallitsee julkisen talouden tilanne, kasvava työttömyys ja oman kunnan talouden sopeutustarve. Se on ymmärrettävää, koska olemme Suomessa mestareita näkemään pakottavat ja uhkaavat ajurit ja keskittymään vain niihin. Tämä näyttää toteutuvan sekä valtakunnallisella että paikallisella tasolla.
Toisaalta samaan aikaan meillä on käynnissä useita, ehkä nopeaakin muutosta mahdollistavia uusia trendejä. Digitalisaatioon, tekoälyyn, vihreään siirtymään, asumisen muutokseen ja turvallisuustilanteen muutokseen on helppo suhtautua etäisinä, ei meitä tässä kunnassa koskevina asioina. Edellisen kohdan realismi ja tämän kohdan innostus eivät kohtaa. Innostus ei realismista irrotettuna kanna eteenpäin ja realismi ilman innostusta lamaannuttaa.
Paikkaan perustuvan elinvoiman analyysi on keino, jolla etsitään ne kehitystrendit, joihin omassa kunnassa voidaan vaikuttaa. Kuten edellä olen todennut, paikka ei ole kohtalo, vaan uusien vahvuuksien synty on mahdollista. Elinvoimaa ei rakenneta yleisillä tilastoilla, vaan paikan ja rakenteen ymmärtämisellä ja trendien yhdistämisellä niihin.
Elinvoimaan liittyy vahvasti tulevaisuudenusko eli näkymä tulevasta kehityksestä. Sitä ei mielestäni rakenneta kuntatalouden sopeuttamista vaativalla puheella. Elinvoima ei läheskään aina tarkoita määrällistä kasvua, tärkeintä olisi aluksi saada aikaan usko laadulliseen kasvuun eli paikallisten olosuhteiden jatkuvuuteen. Ja kaikkein tärkeintä on se millaisen tulevaisuudenuskon kunta osoittaa nuorilleen. Valtakunnallisesti olemme huolestuttavassa tilanteessa ja siksi ratkaisua pitäisi alkaa rakentaa kuntakohtaiselta tasolta alkaen. Siksi vielä eläköityneenäkin tunnen kiinnostusta kuntiin ja yritän etsiä reittiä niiden kehitykseen.
Nykyinen kunta tulisi nähdä alustana ja suunnannäyttäjänä ja osallisuuden avulla antaa mahdollisuuksia vaikuttaa, kokeilla ja tuoda uusia näkökulmia ja voittaa se epävarmuus, joka nuoria uhkaa. Siten on mahdollista löytää keinot uusien trendien paikallisiin sovelluksiin.
Vastaa